< Takaisin

Raha ei tuo onnea.

Ei ne mittään isot tulot, vaan pienet menot.

Ei rahasta puute, vaan huoli siitä.

Tili tuli, tili meni.

 

Rahasta ja tienaamisesta on paljon sanontoja ja se herättää aina keskustelua. Joko sitä ei ole ja mietitään itku kurkussa, mistä revitään rahat seuraavaan ruokaan tai sitten sitä on niin paljon, että vähintään muut puhuvat, kun rikas törsää. Ja tietenkin kaikkea siltä väliltä. Lisäksi rahan arvo on eri maissa ja kulttuureissa erilainen. Edelleen on olemassa puhdasta vaihtotaloutta, missä tavara vaihdetaan työhön tai toiseen tavaraan eikä rahaa liikutella muuten kuin pakon edessä. Joissakin maissa et saa yhdellä rahayksiköllä edes hiekan jyvästä, toisessa maassa samalla rahalla saa jo aterian.

 

Mitä se raha sitten merkitsee tällaiselle ns. keskituloiselle? Siinäpä oiva kysymys. Rahaa tulee, kun käy töissä ja saat siitä korvauksena summan tilille joka kuukausi. Rahaa menee, kun ostat pakolliset ruuat, maksat asumiset ja laskut. Ja omalla kohdalla onneksi sitä rahaa jää näiden jälkeen vielä johonkin kivaankin, kuten harrastuksiin, pienimuotoiseen shoppailuun ja matkailuunkin. Sinänsä olen onnellisessa asemassa, että periaattessa rahaa ei tarvitse murehtia. Voin huoletta käydä ruokakaupassa ja ostaa mielitekoon jotain herkkuakin. Vaatekaupassakin voin käydä ja ihan aina ei tarvitse tyytyä pelkästään tarjousrekin vaatteisiin, vaikka sieltä ne parhaat löydöt olen tehnytkin! Isompia hankintojakin voi tehdä muutaman kuukauden säästämällä tai kun pesukone sanoo sopimuksen irti niin luottokorttiin turvautumalla.

 

Rahaahan tosiaan saa siitä, että käy töissä. Noin yleensä, jos ei lotto- tai arpajumalat olet olleet suosiollisia, joka tietenkin edellyttäisi, että niitä ensin pelaisi, joka taas kuluttaa rahaa. Mutta siis asiaan, millä ja miten tienaat sen rahan, että saat elää keskiluokkaisesti. Itse olen ollut samalla alalla jo 20 vuotta. Tehtävät ja vastuut ovat muuttuneet moneen kertaan, alakin on kehittynyt ihan mukavasti. Työpaikka on suhteellisen vakaa ja turvattu. Periaatteessa työkin on ihan mukavaa ja työkaverit kivoja. Mitään valittamista ei (pitäisi) olla, mutta...

 

Kuinkakohan moni on aikuisena päässyt haaveammattiinsa? Siihen mistä haaveili joskus pienenä lapsena keinussa kavereiden kanssa. Minusta piti tulla puutarhuri, tai opettaja, tai tietenkin hevostenhoitaja, niin tai eläintarhan hoitaja. Sinänsä nämä kaikki ovat tälläkin hetkellä elämässäni, kun on omaa pihaa ja tallilla käyn muutaman kerran viikossa ja kotoa löytyy karvaisia kavereita. Että melkein voisi laskea, että tavoite saavutettu!

 

Niin siis se raha. Työ, raha, haaveet, kulutus. Kumpi painaa vaakakupissa enemmän, tulot vai menot? Oletko valmis karsimaan menoja ja elintasoa, jos tulot yhtäkkiä pienevät syystä tai toisesta vai tavoitteletko aina isompia tuloja, jotta voit pitää tai nostaa elintasoasi? Nykyään näyttäisi eräänlaisena muoti-ilmiönä olevan minimalisointi, kon marittaminen jne. Muutetaan kaupungista maalle, karsitaan turhaa tavaraa ja kuluttamista, pyritään omavaraisuuteen. Joidenkin mielestä taannutaan ajassa taakse päin, mutta onko se todella niin? Puhutaan ympäristöarvoista, kestävästä kulutuksesta, kierrätyksestä, jotka ilmastonmuutoksen myötä nousevat jatkuvasti isompaan arvoon.

 

Ja taas eksyin aiheesta, eli rahasta. Koko tämän mietinnän ja kirjoituksen tarkoitus on pohtia, kumpi on tärkeämpää. Tienata paljon rahaa, jotta voi elää ja kuluttaa VAI tienata vähemmän rahaa ja olla onnellisempi pienemmistä asioista? Kun ei se raha tuo onnea, mutta toisaalta se helpottaa montaa asiaa.